Olen jo jonkin aikaa miettinyt, millaista olisi pitää omaa blogia? Olisiko se tylsää ja turhan pinnallista virtuaalimaailman hömpöttelyä? Olen joskus nuorempana seikkaillut enemmänkin virtuaalimaailmassa, sillä pidin joskus virtuaalitallia. Siitä on kuitenkin jo useampi vuosi. Myöhemmin jäin miettimään, että tuskinpa palaan enää. Eihän minulla edes riittäisi aikaa sellaiseen. Möys pari kaveriani kyselivät minulta jo aikaisemmin, haluaisinko ryhtyä seuraamaan heidän blogejaan? Tai olenko mahdollsiesti myös itse meinannut aloittaa bloggaamisen? Heille se tuntui olevan jo silloin mukava harrastus. Kohautin vain olkapäitäni ja ilmaisin tahdittomasti, etten ole edes ajatellut asiaa.Viime aikoina olen kuitenkin kierrellyt ja katsellut enemmän ja enemmän tuttavieni/kaverieni ja muidenkin ihmisten blogeja, ja jokin kipinä heräsi henkiin sisälläni, ja nyt se palaa sammumattomana liekkinä.
Nyt mietin mielessäni, että ihmismieli on todellakin kummallinen asia, sillä se voi muuttua, joskus nopeastikin. Sitä minulle ei yleensä tapahdu. Jonkun päätöksen tehtyäni, ei mieleni enää kovinkaan helposti muutu suuntaan eikä toiseen. En oikeastaan vieläkään usko täysin todelliseksi sitä, että tosiaan kirjoitan nyt omaan blogiini. Täytyy varmaan vähitellen ryhtyä tottuttelemaan ajatukseen, että olen jälleen palannut virtuaalimaailmaan. Ilma on ollut kaunis lähiaikoina ja se on nostattanut myös minussa kevättä rintaan! Näin kauniina ja auringonpaisteisena arki-iltapäivänä, uhrasin kuitenkin hetken sisälläoloon. Enemmittä jahkailuitta, kirjauduin ensimmäisen kerran sisään Bloggerin ihmeelliseen maailmaan!
