Partys over

Juhlat ohi. Tuntui todella oudolta mennä kouluun tänään viimeisen päälle laittautuneena. Meillä oli ohjelmassa ruokailu, perinteiset nimitykset ja muutama ohjelmanumero. Minulla oli suhteellisen lyhyt mekko, ja sen vuoksi istuutuminen tuotti joka kerta hieman hankaluuksia. Samoin syöminen lahjoitti minulle harmaita hiuksia toden teolla. En ole varmastikaan koskaan syönyt yhtä sivistyneesti, hitaasti ja siististi koko elämäni aikana! Pöydät olivat ahtaat ja vieressäni sekä vastapäätä istui pelkkiä opettajia parhaan ystäväni lisäksi. Sain syödä todella supussa, ja minulla kesti syöminen ehkä pisimpään pöydässämme. Tai ainakin siltä se tuntui.

Juhlat olivat mielestäni hieman tylsät tai olin odottanut hieman enemmän, mutta eivät ne missään nimessä huonot olleet! Ohjelmanumerot olivat ihan kivoja, ja nimitykset menivät mielestäni oikeille henkilöille. Juhlasta jäi kokonaiskuvana mieleen hyviä asioita, ja se säilyy kyllä muistona.

Muistan maininneeni eilen haaveesta. Haaveeni on jo pitkään, todella pitkään itseasiassa ollut se, että saisin joskus omistaa hevosen. Tai, että minulla olisi esimerkiksi vuokrahevonen. Olen aina ratsastanut ratsastuskoulussa, ja koska olen ratsastanut nyt suurin piirtein viisi vuotta, olen harkinnut mahdollista "omaa" hevosta, jonka kanssa saisin alkaa työskennellä vakituisesti. Haluisin mahdollisesti ensikaudella kokeilla kisaamista, tai jos en vielä niin seuraavalla, se riippuu onko minulla käytössä hevosta vaiko ei. Siitä olen varma, että vanhempani eivät suostu ostamaan minulle hevosta, ennen kuin täytän 18. Olen toivonut sitä ylioppilaslahjaksi, mutta kun mietin tarkemmin ostan mahdollisen oman hevoseni vasta opiskelujeni jälkeen. Asiat voivat toki muuttua vielä, ja siispä olen alkanut pyöritellä mielessäni ajatusta vuokrahevosesta enemmän ja enemmän.

Eilen illalla huomasin ilmoituksen mielestäni kiinnostavasta hevosesta lähiseudultani. Minun oli kertakaikkiaan pakko ottaa yhteyttä, ja nyt olen hermoillut koko illan, saanko mahdollisesti vastauksen. Voin kuvitella, että se voisi olla unelmieni täyttymys. Löysin hevosesta myös kuvia, ja ihastuin siihen kuvien perusteella. Nyt on vain odotettava ja toivottava, että onni käy myötä.

Tämä vuokrahevonen tarkoittaisi myös mahdollisesti sitä, että joutuisin lopettamaan ratsastuskoululla käymisen tämän kesän jälkeen, sillä minun on valittava joko vuokrahevonen tai ratsastuskoulu. Riippuen nyt mahdollisesta käyvästä tuuristani ja hevosen sopivuudesta jos niin pitkälle päästään, on valintani siinä vaiheessa luultavasti selkeä.

Minun tulisi kyllä varmasti ikävä Ninaa, sillä olen ratsastanut sillä nyt lähes koko kevään ja olen alkanut jo tottua poniin. Olen kuitenkin pohtinut sitä, että koska olen tosissani miettinyt kisaamista, ponivuosistani ei ole jäljellä enää paljon ja minusta tuntuu, että on aikani siirtyä pikkuhiljaa hevosiin. Ninasta ajattelin ensin kisakumppania, mutta se on kuitenkin jo iäkäs poni ja koin etten vielä ollut siihen valmis. Täytyy vielä miettiä asioita. Siitä on kuitenkin tässä vaiheessa tullut elämässäni kohtaamista kauramahoista se tärkein.

Haaveisiin voi myös aina liittyä haikeutta, ja en halua nyt kuitenkaan alkaa etukäteen suremaan mitään. Enhän edes vielä tiedä, olenko mahdollisesti sopiva valinta. On kuitenkin hyvä myös miettiä kaikkia mahdollisuuksia ja asioiden kääntöpuolet. No, katsotaan rauhassa mitä tästä kehkeytyy :)

Kevään päättäjäiset - kesän avajaiset!

Tänään ei oikeastaan edes ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, mutta päätin eilen illalla erästä elokuvaa katsoessani, että haluan kirjoittaa blogiini päivittäin. Okei, ymmärrän että joskus esimerkiksi menojen takia se voi olla mahdotonta, mutta pyrin ettei tauoista tulisi kovin pitkiä. Haluan myös panostaa bloggaamiseeni enemmän, esimerkiksi kuvien avulla, tai mitä ikinä keksinkään.


Tämä elokuva, jonka katsoin on nimeltään Julie&Julia, ja siinä toisen päähenkilön yhden vuoden aikana vakituinen harrastus oli blogiin kirjoittaminen. Toki hän kirjoitti vain ruuasta, sillä se oli hänen intohimonsa, mutta väliäkö sillä? Hän kuitenkin kirjoitti päivittäin. Aluksi henkilö tuskaili, mitä järkeä on kirjoittaa blogia, jos kukaan ei lue sitä? Eikä sitä aluksi kukaan lukenutkaan, mutta kun hän kirjoitti ja kirjoitti sitkeästi päivä päivältä uudelleen, blogista tuli suosittu. Tämä kuulostaa toisaalta minusta älyttömältä, enkä tosiaankaan itse ryhdy kilpailemaan mitenkään. Elokuvan takia vain tuli sellainen tunne, että tätä minä oikeasti haluan tehdä!

Toinen syy, innokkaaseen ajatukseen jokapäiväisestä bloggaamisesta, voi johtua siitä, että olen seurannut aktiivisesti muutamien tuttujen/tuntemattomien ihmisten blogeja, ja minusta on ihailtavaa kun blogin saa siihen pisteeseen, että se on todella puhjennut kukkaan ja kukoistaa. Mutta jokainen on varmasti alottanut samasta nuppu vaiheesta, mikään blogi ei kukoista heti kättelyssä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Sellaiset blogit tekevät minuun todella suuren vaikutuksen. Hyvänä plussana on tietysti, jos bloggaaja panostaa päivityksiin ja esimerkiksi kertoo asiat mahdollisimman selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Kiinnitän myös huomiota ulkoasuun, johon varmasti monet kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa. Siinäpä siis minulle tavoitetta, toivon että minustakin tulisi hyvä bloggaaja :)

Tänään oli viimoinen ''koulupäivä'', kun oikeastaan istuimme koulussa. Pääsimme jo puolenpäivän aikoihin ja huomenna meille yhdeksäsluokkalaisille pidetään ihan omat juhlat ja koulusta häädetään seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset pois. Valtaa! Torstaina lähdemme Helsinkiin leirikouluun ja perjantaina meillä on perinteinen pesäpallo-ottelu opettajia vastaan. Saa nähdä, kuinka siinä käy. Lauantai aamuna kevätjuhla, päättötodistuksen vastaanotto, jonka jälkeen voi kirmata täyttä laukkaa kesälaitumille!

Tämä kulunut vuosi on kasvattanut minua paljon ihmisenä. Tuntuu, että yläaste on antanut hyvää pohjaa tulevaisuudelle, ja opettanut itsenäistymään. Olen vähitelen oppinut ylittämään matkan varrelle silloin tällöin kohdistuvia esteitä, jotka saattavat aiheuttaa rimakammoa ja jopa polvien tutinaa. Kuten esittelyssäni kerron, olen perfektionisti. Se on välillä todella turhauttavaa, sillä asiat eivät millään voi aina mennä, niin kuin niiden tahtoisi menevän. Siitä olen saanut todellisen opin paikan, minun täytyy väillä hyväksyä se, että asiat menevät kuten menevät, ja sillä sipuli. Elämästä tulisi niin kamalan vaikeaa, jos kaikessa pitäisi olla täydellinen. Sellaisesta paineestahan räjähtäisi pää!

Kaupunkimme musiikkiopiston lukuvuoden päättäjäiset ja kevätkonsertti olivat myös eilen. Se on minulle yksi aivan selvä merkki siitä, että nyt jätetään kevät taakse ja nokka kohti kesää. Olen ollut vuoden aikana välillä kovassakin stressissä johtuen juurikin koulusta aiheutuvista paineista, sekä musiikin opiskelusta sen ohella. Kova työ kuitenkin palkittiin. Sain päättötodistuksen ja nyt kaikki paineet senkin suhteen voi jättää kokonaan taakse. Olo on mitä huojentunein!

Minulla on myös eräs aika suuri haave, jota kohti kuljen koko ajan. Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivoni hapettuvat kohta ja että olen kirjoittanut tarpeeksi tällä erää, kerron haaveestani vasta myöhemmin :) Nyt tämä likka painuu pellolle, ihahaa!

Hyvä mieli ja pääskyset!

Olen ollut jo pidemmän aikaa todella hyvällä tuulella, suorastaan pilvilinnoissa! Pian on koulu loppu ja tämä viimeinenkin alkava viikko menee vain höntsäillessä ja kesä on jo korvillaan! Näimme ystäväni kanssa pääskysiä jo alkuviikosta ja sen jälkeen ovatkin säät olleet suotuisat ja mites se menikään, että ''pääskysistä ei päivääkään!'' Ihana ihana kesä on siis ihan oikeasti täällä! :)

Eilisestä ratsastustunnista jäi myös todella hyvä fiilis. Olin orjentoitunut estetuntiin, mutta lienekkö sitten lämpimän sään takia meillä olikin koulua. Minulla oli hyvä kuvaaja ja sen ansiosta sain paljon paljon kuvia tunnista ja rakkaasta Nina-ponista. Sain myös videon tuolta tunnilta, mutta laitan sen todennäköisesti vasta myöhempiin postauksiin, kun se ei vielä ole minulla edes koneella.
 
Tunnin pää aiheena oli pohkeenväistöt, ja niitä teimmekin eri muodoissa paljon tuon tunnin aikana. Olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni niiden suhteen, sillä olen oikeasti todella surkea pohkeenväistössä :D Kahden ensimmäisen väistön jälkeen, minulta jo paloivatkin hermot aivan täysin. Istuin selässä ja manasin, ettei tästä tule hevon kuusta koko touhusta. En kuitenkaan ole luovuttaja tyyppiä, joten sinnikkäästi jaksoin yrittää uudestaan ja uudestaan.

Ongelmanani oli, että Nina vain luikerteli sivulle, eikä väistänyt ollenkaan, sillä en pyytänyt siltä tarpeeksi. Ulkopuolen ohja roikkui aivan löysänä! Ja pohjetta en käyttänyt kunnolla. Seuraavan väistön jälkeen tapahtui. Otin ulko-ohjan selvästi tiukemmalle tuntumalle ja vuoroin käytin pohjetta oikein reippaasti ja ihme kävi - Nina väisti! Tuntuu, että nyt pääsin ihan oikeasti perille tuosta väistöstä, kun se on aikaisemmin minulla ollut totaalisen hukassa ja vähän sinne suuntaan sähellystä. Sen jälkeen myös kaikki muut väistöt menivät hyvin! Välillä Nina yritti luistaa sivulle, mutta kun pidätin ja aloitin uudelleen se väisti taas hienosti. 

Nina oli myös todella asiallinen tänään, se ei sinkoillut edes toisessa päädyssä, josta se yleensä ottaa ylimääräiset spurtit. Oli aika lämmin ja Nina on kuitenkin jo iäkäs poni, niin se meinasi olla vähän tahmea ja nukuksissa alussa, mutta virkosi kuitenkin laukkojen jälkeen ihan mukavasti. On se vaan huippuponi! :)

Viikonloppu lähestyy jälleen!

Pahoittelen minun hieman hidasta postailutahtiani, olen pakertanut uuden ulkoasun parissa niin pitkään, että varsinaiset postaukset ovat jääneet enemmän taka-alalle. Tämäkin on vain väliaikainen, kunnes saan tehtyä itseäni miellyttävän bannerin. Olkoon tämä tässä siihen saakka.

Huomenna on ihan tavallinen perjantai ja tämän viikon viimeinen koulupäivä. Ensiviikon viiden päivän jälkeen on lauantain kevätjuhla, jonka jälkeen opiskeluni yläasteella loppuvat. Ajatella, viisi päivää. En usko! Yläaste on mennyt todellakin ohi vain yhdessä hujauksessa, todellakin pelottavan nopeasti! Muistan kun taas ala-asteen vuodet olivat aina tuskaisen hitaita ja viimeisillä luokilla siis nelos, vitos ja kutos vuosiluokalla laskin aina päiviä, viikkoja, kuukausia siihen, kun ala-aste päättyisi. Nyt ei ole tarvinnut laskea, pikemminkin päin vastoin. Välillä olisi tehnyt mieli hieman toppuutella ajanjuoksua. Kaikki on mennyt niin vauhdikkaasti, että ihan silmissä vilisee!

Ensiviikolla meille yhdeksäsluokkalaisille on vielä
luvassa kaikkea hupaisaa - ja einiin hupaisaa. Maanantaina lähdemme tutkimaan kotiseutumme metsiä. Tämä taisi olla biologianopettajamme älyväläys, enkä ole itse kovin aktiivisesti kannattamassa tätä reissua :D Keskiviikkona pidetään pieni juhlatilaisuus, sillä meidät yläasteen vanhimmat potkitaan pois ja se on meidän ihan oma pieni juhla. Alemmat luokat häädetään pois, ja valtaamme koulun muutamaksi tunniksi. Kuulostaa lupaavalta! Torstaina lähdemme seikkaileman kotimaamme suuren suureen pääkaupunkiin, Helsinkiin ja tiedä mitä kaikkea meille on siellä luvassa :)

Olen todella iloinen, sillä lauantaina on luvattu hyvää säätä ja minulle on tiedossa kuvaaja tallille! Minua houkuttaa todella ajatus ihanista pirteistä, värikkäistä ja kesäisistä ratsastuskuvista! Lauantai-ilta menee varmasti niitä muokatessa. Näitä värittömiä postauksia on jatkunut mielestäni jo liian kauan, ja värikäs ihminen kun olen, täytyy blogini saada vähän väriä!

Viimepäivien kuulumisia!

Minulta on jäänyt tässä nyt viikon ajalta postaukset kokonaan välistä, sillä olin alkuviikon Pietarissa enkä päässyt koneen pariin ollenkaan. Minun piti myös kirjoittaa lauantain ratsastustunnista jo aikaisemmin, mutta viimeinen koulutyö vei kaiken aikani viikonloppuna, joka piti palauttaa nopealla varoitusajalla. Siispä kirjoitan nyt viimeaikojen kuulumisista.


Jospa aloittaisin siitä ratsastustunnista, kun se sattuu vielä olemaan suhteellisen tuoreessa muistissa.
Meillä oli siis aiheena esteradan harjoittelua. Jo ennen tunnin alkua, minulla oli hivenen paha aavistus tulevasta tunnista. Menin jälleen Ninalla ja se oli jo karsinassa todella pörheän oloinen ja jotenkin levoton. Ulkona oli tuulista ja välillä tihutti vettä hiljalleen. Nina on usein 'hieman' villi tuulisella säällä, joten ajattelin että näinköhän se kestää minulla hanskassa ollenkaan. Ja niinhän siinä kävi ettei se koko ajan kestänytkään.

Aloittelimme lämmittelemällä kevyessä ravissa ja teimme ympyröitä. Tarkoituksenamme oli ratsastaa hevoset heti kuuliaisiksi avuille, varsinkin kun oli hieman tuulisempi sää ja hevoset olivat kaikki todella reippaita. Tämä mahdollisesti ehkäisisi ylimääräisiä spurtteja, kun hevoset keskittyisivät paremmin työskentelemiseen, mutta kyllähän niitä spurtteja tuli. Portinpäädyssä menimme isolle pääty-ympyrälle ja Nina pyöristyi ja rentoutui ravissa oikein mukavasti, samoin laukassa. Kun lähdimme hölkkäilemään koko uraa pitkin, otimme ensimmäiset lähdöt. Nina ei suostunut menemään toiseen päätyyn ollenkaan, vaan veti päänsä linkkuun ja teki oikein hienon äkkikäännöksen,jonka jälkeen ampaisi toiseen suuntaan ihan mukavaa vauhtia. Kun aloitimme hyppäämisen, se pysyi minulla kuitenkin paremmin käsissä, vaikka kyyti olikin kylmää! Nina kiihdytti esteelle kuin formula, sentään ilman äänitehosteita ja minulla oli täysi työ pitää laukka lyhyenä ja tempo kohtuullisena.

Sitten siirryimme hyppäämään rataa, ja piirsin pienen pohjapiirroksen havainnollistamaan paremmin. Ja pahoittelen paintin käyttö taitojani! :D

Ensimmäisenä oli siis kahden esteen sarja, jotka merkkasin sinisellä. Siinä oli kahden laukan väli ja korkeus ehkä 80cm. Sen jälkeen tuli laukanvaihdos vasemmalle ja puolikaspääty ympyrä jonka aikana piti varmistaa hyvä tie okserille, joka oli hieman matalampi. Sen jälkeen vaihtui laukka oikealle ja pinkki este piti ohittaa ulkokautta ja sen jälkeen kääntää muurille. Muurin jälkeen pysyi sama laukka ja vielä vaaleanpunaiselle pystylle. Nina hyppäsi tämän radan tosi hyvin! Vähän sitä jännitti aloitus tuolta kahden esteen sarjalta, mutta se pysyi hanskassa todella hyvin ja lähestymiset osuivat nappiin. Kerran meille jäi päälle väärä laukka ja se piti erikseen vaihtaa.

Lopuksi veryttelimme vielä lyhyesti kevyessä ravissa ja Nina meni mukavasti eteen alas. Olen siihen ihan tyytyväinen kokonaissaldona. Ei se kertaakaan lähtenyt niin pahasti alta, etten olisi saanut sitä kiinni. Tälläisten hieman reippaampien tuntien ansiosta hyvät hermot kehittyvät ja huomasin myös tasapainoni kehittyneen huimasti! ''Olen mä vaan aika apina kun siellä selässä roikuin!'' 

Oikeastaan minulla ei ole mitään muuta erityistä kerrottavaa tänään, sillä tästä ratsastuskertomuksesta tulikin suhteellisen pitkä jo tälläisenään. Huomenna suoritan Ninan kanssa B-merkin, toivottavasti se sujuu hyvin! Tämä ilta menee rataa vielä hioessa ulkomuistiin :)

Mitä parhainta perjantaita!

Launtai fiilistelyä!

Aurinko pilkottelee vähän väliä pilven takaa, vaikka tänäänhän luvattiin itseasiassa sadepäivää. Parempihan se näin tietysti, kun oma fiiliskin on jotenkin aina paljon parempi hyvällä säällä. Palauduin hetki sitten tallilta. Jäi loppujenlopuksi ihan hyvä mieli tunnista. Menin Nina-ponilla ja harjoittelimme B-merkin rataa varten osissa siihen kuuluvia tehtäviä. Tämä oli ensimmäinen tuntini ulkokentällä ja Nina on aika vauhdikaskin poni, kun sille päälle sattuu. Se on tehnyt hienon kilpaponin uran ja osaa olla todella säpäkkä, ja varmaan siksi siitä niin kovasti tykkäänkin :) En pidä liian helpoista ja säyseistä hevosista. Ninan kanssa täytyy olla päättäväinen ja muistaa varautua mahdolliseen laukkaspurttiin, joka tulee usein aika yllättäen.

Nina on yksi nistä poneista, jotka ovat opettaneet minua reagoimaan tilanteen edessä nopeasti, mutta rauhallisesti. Muistan kun ihan ratsastusharrastuksen alussa olin aina aivan paniikissa, jos hevonen lähti minulta käsistä. Kiljuin ja heitin vain ohjat pois, ja huusin jonkun pysätyttämään hepan. Nykyään, osaan toimia jo tuohon verrattuna todella kypsällä tavalla. Siksi tykkään Ninasta, osaan jo aika hyvin ennakoida sen liikkeet ja kun se minulla kulkee yleensä aika rentona alla, sen yhtäkkisestä korvat höröllä kyttäilystä voi päätellä, että kohta lähdetäänkin sitten vähän vauhdikkaampaan tahtiin. Tänään neiti ei kuitenkaan mitään ylimääräisiä spurtteja vetänyt ja oli oikein rauhallinen ja säyseä. 

Pohkeenväistö meinaa olla minulle vähän semmoinen hankalampi kohta ratsastuksessa, sillä yleensä unohdan istua satulaan ja vatkaan likaa ulkokädellä ja sisäpohkeeni pääsee irti, keskittyessäni ulkopohjeeseen. Tänään yhdessä väistössä onnistuin kuitenkin pitämään ulkokäden tasaisena asettavana ja sisäkäden ja ulkopohjeen yhteistyö toimi, ja sisäpohje piti ponia uralla. Saimme oikein hyvän ja tahdikkaan väistön syntymään. Muut väistöt olivat sitten jotakin hieman sinnepäin, suuntaista. Siinä taitaa olla minulla sitten treenauksen paikka!

Laukat sujuivat tänään hyvin, ja kun teimme pitkiensivujen keskelle voltit, ne sujuivat itseasiassa laukassa paremmin, kuin ravissa. Minulla pysyy laukassa jostain syystä tasaisempi käsi, kuin ravissa istuessa. Nina pyöristyi mukavasti laukkojen jälkeen, kun teimme vielä loppuun käyntityöskentelyä ja niitä pohkeenväistöjä. Se oli oikein mukava ja lupsakka tänään :)

En saanut tänään ketään kuvaamaan, mutta ajattelin että ensiviikolla jos on hyvä ilma ja meillä on näillä näkymin estetunti tiedossa. Saisin sitten tännekkin vähän uudempia ja ajankohtaisempia kuvia ratsastustasostani. Minulla on kyllä joitakin vanhoja ehkä vuoden, kahden tai jopa kolmenkin vanhoja ratsastuskuvia, joista ei ehkä näe todellista osaamistani tällä hetkellä ja en niitä sen takia viitsi tänne kauheasti laittaa. :D

Huhhei, täytyisi taas palata todellisuuteen ja muistaa ensiviikon kokeiden häämöttävän jo edessä. Jokaisena päivänä on koe, maanantaina minulla itseasiassa on syntymäpäivät ja meillä on silloin biologian koe. Biologian yh, en ole oikeastaan ikinä erityisemmin ihastunut siihen aiheeseen... mutta toisaalta hyvä, että se on ensimmäisenä. Sittenhän se on jo sopivasti ohi! Meillä on myös teemaviikko, sillä yhdeksäsluokkalaisilla on ollut aina tapana viettää ennen kesälomaa, jossa pukeudumme tiettyjen teemojen mukaisesti. Teemat eivät kuitenkaan välttämättä ole samat joka vuosi. 

Tälläkertaa tälläinen postaus, toivottavasti jaksoitte lukea vaikka en taaskaan erityisemmin tätä kuvamateriaalia saanut. Jatkossa kun saan enemmän kuvia tai mahdollisesti jonkun kuvaamaan tallille, ryhtyy varmasti kuviakin ilmestymään. Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Arkista menoa!

Olen ollut tämän viikon todella sekaisin päivistä johtuen vappuna vietetystä vapaapäivästä. Niin uskomatonta, kuin se onkin. Kun menimme kouluun keksiviikkona olisin voinut vaikka vannoa päivän olevan vasta maanantai. Parempihan se kuitenkin näin oli, eipä tarvinnut elää viikon ensimmäistä päivää uudelleen ja viikonloppu lähempänä!

Yritän saada tänä viikonloppuna jonkun kuvaamaan tallille, jottai saisin seuraavaan mahdolliseen tallipostaukseen joitakin kuvia. Tai sitten näpsin ainakin itse hevosista. Tarkoitus olisi tietysti lisätä blogiin myös kuvia, mutta olen muutenkin erittäin laiska kuvaaja, joten älkää hermostuko jos minulla välillä tulee pelkkiä tekstipostauksia. Enköhän minä saa muutaman kuvankin tänne sillointällöin päiviteltyä :)

Olettekos muuten miettineet, että tämän viikon jälkeen on enää tasan 4 viikkoa koulua! Tuntuu ihan uskomattomalta, mihin se aika oikein meni? Toisaalta kyllä tuntuu, että sitä lomaa jo tarvitaankin. Rupeaa hermot jossain kohti vähenemään ja motivaatio varsinkin minulla aamulla heräämiseen on ollut jossain hukassa, olen erittäin huono heräämään aikaisin. Nykyään kuitenkin, herään jo ennen kellonsoittoa :D se on minulle erittäin epätavallista. Ehkä minussa elää tieto siitä, että kauan ei tarvitse enää herätä tuskaisen aikaisin laittautumaan ja pyöräilemään kouluun. Tosin nykyään sekin on mukavaa, kun aurinko paistaa ja kelit ovat leppoisat.

Meillä on myös koeviikko tulossa ensiviikolla. Olen tosi huono lukemaan myös kokeisiin, sillä niin siinä vaan tahtoo käydä, että aina löytyisi parempaa tekemistä kuin se lukeminen, olkoon se sitten vaikka siivoaminen! Sen jälkeen voi kuitenkin rentoutua ja loppu onkin letkeilyä. Meillä on myös tulossa valinnaisenkurssin kanssa matka Venäjälle. En ole vielä kovin innostunut matkasta, mutta onhan sekin hauska irtiotto tähän arkeen. Ja se on ikäänkuin palkkio kaikesta jaksamisesta, heti koeviikon jälkeen.

Nyt säästän teidät ylimääräisiltä löpinöiltäni päästän teidät viettämään aurinkoista torstai-iltaa! Voikaa hyvin :)