Partys over

Juhlat ohi. Tuntui todella oudolta mennä kouluun tänään viimeisen päälle laittautuneena. Meillä oli ohjelmassa ruokailu, perinteiset nimitykset ja muutama ohjelmanumero. Minulla oli suhteellisen lyhyt mekko, ja sen vuoksi istuutuminen tuotti joka kerta hieman hankaluuksia. Samoin syöminen lahjoitti minulle harmaita hiuksia toden teolla. En ole varmastikaan koskaan syönyt yhtä sivistyneesti, hitaasti ja siististi koko elämäni aikana! Pöydät olivat ahtaat ja vieressäni sekä vastapäätä istui pelkkiä opettajia parhaan ystäväni lisäksi. Sain syödä todella supussa, ja minulla kesti syöminen ehkä pisimpään pöydässämme. Tai ainakin siltä se tuntui.

Juhlat olivat mielestäni hieman tylsät tai olin odottanut hieman enemmän, mutta eivät ne missään nimessä huonot olleet! Ohjelmanumerot olivat ihan kivoja, ja nimitykset menivät mielestäni oikeille henkilöille. Juhlasta jäi kokonaiskuvana mieleen hyviä asioita, ja se säilyy kyllä muistona.

Muistan maininneeni eilen haaveesta. Haaveeni on jo pitkään, todella pitkään itseasiassa ollut se, että saisin joskus omistaa hevosen. Tai, että minulla olisi esimerkiksi vuokrahevonen. Olen aina ratsastanut ratsastuskoulussa, ja koska olen ratsastanut nyt suurin piirtein viisi vuotta, olen harkinnut mahdollista "omaa" hevosta, jonka kanssa saisin alkaa työskennellä vakituisesti. Haluisin mahdollisesti ensikaudella kokeilla kisaamista, tai jos en vielä niin seuraavalla, se riippuu onko minulla käytössä hevosta vaiko ei. Siitä olen varma, että vanhempani eivät suostu ostamaan minulle hevosta, ennen kuin täytän 18. Olen toivonut sitä ylioppilaslahjaksi, mutta kun mietin tarkemmin ostan mahdollisen oman hevoseni vasta opiskelujeni jälkeen. Asiat voivat toki muuttua vielä, ja siispä olen alkanut pyöritellä mielessäni ajatusta vuokrahevosesta enemmän ja enemmän.

Eilen illalla huomasin ilmoituksen mielestäni kiinnostavasta hevosesta lähiseudultani. Minun oli kertakaikkiaan pakko ottaa yhteyttä, ja nyt olen hermoillut koko illan, saanko mahdollisesti vastauksen. Voin kuvitella, että se voisi olla unelmieni täyttymys. Löysin hevosesta myös kuvia, ja ihastuin siihen kuvien perusteella. Nyt on vain odotettava ja toivottava, että onni käy myötä.

Tämä vuokrahevonen tarkoittaisi myös mahdollisesti sitä, että joutuisin lopettamaan ratsastuskoululla käymisen tämän kesän jälkeen, sillä minun on valittava joko vuokrahevonen tai ratsastuskoulu. Riippuen nyt mahdollisesta käyvästä tuuristani ja hevosen sopivuudesta jos niin pitkälle päästään, on valintani siinä vaiheessa luultavasti selkeä.

Minun tulisi kyllä varmasti ikävä Ninaa, sillä olen ratsastanut sillä nyt lähes koko kevään ja olen alkanut jo tottua poniin. Olen kuitenkin pohtinut sitä, että koska olen tosissani miettinyt kisaamista, ponivuosistani ei ole jäljellä enää paljon ja minusta tuntuu, että on aikani siirtyä pikkuhiljaa hevosiin. Ninasta ajattelin ensin kisakumppania, mutta se on kuitenkin jo iäkäs poni ja koin etten vielä ollut siihen valmis. Täytyy vielä miettiä asioita. Siitä on kuitenkin tässä vaiheessa tullut elämässäni kohtaamista kauramahoista se tärkein.

Haaveisiin voi myös aina liittyä haikeutta, ja en halua nyt kuitenkaan alkaa etukäteen suremaan mitään. Enhän edes vielä tiedä, olenko mahdollisesti sopiva valinta. On kuitenkin hyvä myös miettiä kaikkia mahdollisuuksia ja asioiden kääntöpuolet. No, katsotaan rauhassa mitä tästä kehkeytyy :)