Päivä, jona mikään ei mennyt pieleen!

Ette voi kuvitellakaan kuinka iloinen olen tällä hetkellä! Olen odottanut tätä päivää tulevaksi jo niin kauan, ja nyt kun se vihdoin tuli, voin paistatella asian kanssa vielä pitkään tämän jälkeenkin. Kävin ratsastamassa Donnan tänään ja ajattelin koettaa satulatta, sillä en ole aikoihin mennyt ilman sitä. Aivan ensimmäiseksi pikkuneiti näytti minusta hirmu suloiselta odottaessaan tarhassa loimi päällä, ja kiltisti se tuli sitten myös luokseni. Tarjosin sille pienen omenan, ja lähdin viemään sitä talliin. Se näytti niin rauhalliselta, että hetken jo luulin sen nukahtavan pian pystyyn. Kun harjailin sen poskesta kuraa pois hellästi, se sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti oikein syvään. Ihan kuin sillä olisi ollut siinä oikein hyvä olla. Sitten se avasi silmänsä hetki lopettamiseni jälkeen ja päästi oikein suuren pärskähdyksen ja kaikki sylki lensi päälleni! :D

Donna tuntui valehtelematta tänään oikeasti superhyvältä ratsastaa. Jopa vaikeampi suunta meni meillä oikein hyvin, eikä se pullikoinut yhtään vastaan, niinkuin yleensä sen on ollut minulle tapana. Kyllä se oli aluksi edestä vähän jäykkä juuri tähän huonompaan suuntaan ja hermostuneesti juoksi vähän karkuun, mutta antoi hirmu hyvin minun ottaa sitä kiinni ja sitten pyytää maltillisesti sitä moottoria alle. Hyvin se takapää sieltä löytyi, ja menomme näytti kuvaajan mukaan oikein hyvältä. Sain myös ratkaistua yhden omista isoista ongelmistani, jalkani. Ilman satulaa minun on pakko rentouttaa jalka alas, sillä muutenhan sieltä selästä tahtoo tipahtaa. Kun sain jalkani rentoutettua, D rentoutui myös hyvin nopeasti. Jo alkuun kun otin ohjat ja alkoin tekemään kaaria ja voltteja, se haki minulle mukavasti tasaiseksi. Se oli n, viiden minuutin jälkeen minulla täydellisesti käsissä, jos näin voi sanoa. Minun ei tarvinnut oikeasti muistaa muuta kuin pitää ulko-ohjan tuki tasaisena ja vahvana, muttei kuitenkaan vetävänä. Sisäohjalla päästin välillä hieman, mutta loppujen lopuksi senkin sain pitää aika tasaisena, jotta Donna pääsisi kunnolla tukeutumaan kahteen ohjaan. Jalat vain pyrin pitämään hiljaa paikallaan, mutta käynnin meinatessa hiljentyä olemattomiin hieroin hieman pohkeellani, eikä Donna hermostunut siitä ollenkaan :) Saas nähdä huomenna, kuinka satulan kanssa sujuu...

Keskityin tänään oikeastaan vain ihan perusratsastukseen. Lopussa minusta tuntui erittäin hyvältä, kun Donna oli niin hyvin kuulolla, että se siirtyi suoraan käynnistä laukkaan erittäin hyvin ja napakasti. Se antoi myös ottaa laukasta raviin ilman, että muoto hävisi ja sen jälkeen annoin sen kävellä. Olin siihen kyllä niin tyytyväinen! Tuntui niin hyvältä, kun yhteisymmärrys vihdoin pitkän mudassa rämpimisen jälkeen löytyi ja nyt pyrin vain parantamaan sitä edelleen, ja kun kaikki tuntui tänään niin helpolta on hyvä muistaa mitä tein oikein ja keskittyä ratsastamaan samalla tavalla jatkossa, myös satulan kanssa :)

Mahtavaa ja onnistumisen täytteistä syksyn jatkoa!

Turhautuneisuudesta positiivisuuteen!

Hauskaa perjantai iltaa kaikille! Turhautuneisuuden tunne jota tunsin tänään tallilla ratsastustunnin jälkeen on tipotiessään ja perjantai fiilis tilalla! Vaikka ratsastukseni olikin tänään erittäin järkyttävää, ja tuntui ettei yhteistyö Donnan kanssa toiminut oikeastaan millään taholla on aina muistettava että mitä enemmän tulee virheitä ja niitä täytyy korjata, sitä enemmän niistä voi myös oppia! Tämän päivän pohjanoteerauksen jälkeen olen tiedostanut omat virheeni ja pyrin jatkossa parantamaan niitä. Suunta on vain ylöspäin! Olen saanut useinkin lähiaikoina harmaita hiuksia siitä, kuinka yhteistyömme ei oikein ole päässyt käyntiin ja en oikein tiedä mikä siinä on vikana. Tuntuu vain ettemme löydä toisiamme, ja olen ryöminyt murheen aljoissa jo ihan liikaa. Nyt vaihdan tsemppi vaihteen päälle, ei tästä päästä mihinkään ilman reeniä! Haluan, että menomme tulee näyttämään yhtä hyvältä- ja tuntumaan yhtä hyvältä, kuin mitä se vielä kesän lopussa oli. Nyt on vain vaihdekeppi jäänyt jumiin, ja se täytyy saada toimimaan! Olin niin hyvissä ajoin tallilla, että ehdin napsia vielä muutaman kuvan Donnasta kun se tarhaili, sillä en kehdannut viedä sitä karsinaan seisomaan turhan aikaisin. Kyllä se suostui lopulta myös nostamaan päätään maasta sen verran että kiinnitti huomionsa saapumiseeni. Suurimmaksi osaksi se kuitenkin yritti noukkia maasta viimeisiä heinärippeitä...

Sain myös tartutettua perjantai-illan fiilikseni ja hepuloinnin kaveriini ja päätimme järjestää pienen hassutteluhetken. Toivottavasti myös te saatte puhtia tästä iltaanne/tulevaan päiväänne. Pitihän se minun ylimääräinen energiani jakaa, kun sitä kerran oli itselleni ihan liikaakin! Hyvää viikonloppua!

Blogi on palannut raitelleen!

Moni on varmaan ajatellut tai huomannut, ja itsekin huomasin tässä kirjoitellessani, että onpas sitä tosiaan tullutkin aika pitkä postausväli. Nyt täytyy kyllä hieman puolustella itseäni, ja kertoa, että on kyllä ollut aikamoista haipakkaa tämä arkeni koulun alkamisen jälkeen. Ei ole oikeasti kovinkaan paljon riittänyt ylimääräistä aikaa juurikin lukion ja kaiken siihen liittyvän työn vuoksi. Olen tässä vähän ihmetellyt, että mihin se kaikki vapaa aika ja ihana rentous on kadonnut, joka vielä muutama viikko sitten oli hyvinkin olennainen osa arkea- ja elämääni? Nykyään tuntuu siltä, ettei minulla ole oikeastaan vapaa-aikaa ollenkaan. Pääsen useana päivänä vasta neljän aikoihin koulusta, ja sen jälkeen koko loppuilta pyhitetään läksyjen- tai muiden palautettavien koulutehtävien tekemiseen, harrastuksiin tai tallille. Välillä olisi ihan kiva vain olla ja nähdä kavereita tai jotakin muuta, mutta tämä tälläinen on aika stressaavaa pidemmän päälle. Toki olen niitä kavereitakin nähnyt, mutta aika on aina rajallista ja illasta täytyy joka tapauksessa lyhentää yhdessäoloa, koska koulutehtävät... Jos taas vietän kerrankin kunnolla aikaa kaverieni kanssa, menee läksyjen teko ja opittujen asioiden kertaus myöhäiseksi ja seuraavasta koulupäivästä ei tule mitään sen takia, että olen aivan kuoleman väsynyt. Eikä niitä läksyjä ja kertausta viitsisi kuitenkaan tekemättäkään jättää, sillä silloin jää heti jälkeen seuraavan kerran tuntia ajatellen. Tuntuu ihan oikeasti välillä, kuin sitä juoksisi pää kolmantena jalkana vain paikasta toiseen koko ajan, niinkuin olisi maailman suurin hätä. Aikataulu on vain niin tiukalla. Olen ollut lukiolainen nyt sen kolmisen viikkoa, ja tuntuu kyllä siltä että alan olla jo todella loman tarpeessa!

Olen minä tallilla käynyt joka viikko, mutta toinen syy miksi tänne blogiin ei ole asiaa kertynyt paitsi kiireideni takia on kuvamateriaalin puute, kun ei ole ollut kuvaajaa mukana. Nyt onneksi perjantaina saatiin vähän kuvia, tosin niihinkään en ole ollenkaan tyytyväinen... En siis tarkoita ettenkö olisi kuviin tyytyväinen tai kuvaajaan, vaan omaan ratsastukseeni. Meillä on mennyt Donnan kanssa lähikerrat oikeastaan aika pitkälti taistelemisen merkeissä ja omasta ratsastuksestani löytyy niin paljon virheitä ja puutteita, että ne osaltansa häiritsevät Donnaa ratsastuksen aikana, ja se sitten protestoi niistä minulle. Aika pitkälti tunnillakin posotettiin sitten menemään pää taivaissa. Olen vain turhautunut itseeni ja tuntuu että teen kaikki virheet. Niin, ratsastuksessa on aina hevonen ja kuski, mutta kyllä minusta nyt tuntuu mukavalta ajatella niitä kertoja kun menee Donnan kanssa oikeasti todella hyvin ja miettiä mitä silloin tein eri tavalla?

Näistä ratsastuksessa olevista virheistäni, tai puutteellisista taidoista erittäin hyvänä esimerkkinä ovat jalkani. Jos yhtään kaunistelematta ja mahdollisimman yksinkertaisesti asian selitettynä, en saa niitä rennoksi alas vaan huomaamattani esimerkiksi harjoitusravissa istuessa ne heiluvat aivan koko ajan edestakaisin, eivätkä pysy paikoillaan jolloin ne vain häiritsevät. Asiaa ei yhtään helpota se, että Donna on todella tarkka siitä, mitä ylimääräistä ja kuinka paljon siellä tapahtuu, ja reagoi kyllä siihen heti. Onneksi sain perjantain tunnilta vinkkejä jalkani rentouttamiseen, ja lopputunnin vain keskityin siihen rentouden ajatteluun. On meillä välillä mennyt Donnan kanssa hyvinkin. Kun saan sen rennoksi, rentoutan samalla paremmin myös itseni. Varsinkin kevennellessä on helppo muistaa oma rentous, kun Donna hakeutuu tuntumalle. Tämä perjantai vain oli tälläinen katastrofi ratsastus, joita ilmeisesti tarvitaan välillä. Jospa tästä nyt sitten lähdettäisiin taas kohti sitä parempaa. Miten se sanonta olikaan, pohjalta ei ole suuntana vain kuin ylöspäin!

Onneksi Donnan omistaja on ymmärväinen ja jaksaa kannustaa ja uskotella siihen, että kyllä meillä vielä lähtee sujumaan. Ja kyllä itsekin uskon niin. Täytyy vain löytää oikeat palikat, niin menomme varmasti paranee. Lähiaikoina vain keskityn siihen jalan- ja oikeastaan kokonaan itseni rentouttamiseen selässä, jotta saataisiin sitten myös Donna hyvin rentoutumaan. Tälläistä ratsastuskuulumista meille juuri tällä hetkellä. Lupaan yrittää olla aktiivisempi tämän blogin kanssa nyt, jos vaikka saisi niitä kuviakin vähän useammin. Koko blogin ulkoasukin on muuten muuttunut, kertokaahan mielipiteitänne mitä pidätte uudesta bannerista ja koko ulkoasusta? :) Tässä vielä muutama kuva perjantain tunnilta.