Päivä, jona mikään ei mennyt pieleen!

Ette voi kuvitellakaan kuinka iloinen olen tällä hetkellä! Olen odottanut tätä päivää tulevaksi jo niin kauan, ja nyt kun se vihdoin tuli, voin paistatella asian kanssa vielä pitkään tämän jälkeenkin. Kävin ratsastamassa Donnan tänään ja ajattelin koettaa satulatta, sillä en ole aikoihin mennyt ilman sitä. Aivan ensimmäiseksi pikkuneiti näytti minusta hirmu suloiselta odottaessaan tarhassa loimi päällä, ja kiltisti se tuli sitten myös luokseni. Tarjosin sille pienen omenan, ja lähdin viemään sitä talliin. Se näytti niin rauhalliselta, että hetken jo luulin sen nukahtavan pian pystyyn. Kun harjailin sen poskesta kuraa pois hellästi, se sulki hetkeksi silmänsä ja hengitti oikein syvään. Ihan kuin sillä olisi ollut siinä oikein hyvä olla. Sitten se avasi silmänsä hetki lopettamiseni jälkeen ja päästi oikein suuren pärskähdyksen ja kaikki sylki lensi päälleni! :D

Donna tuntui valehtelematta tänään oikeasti superhyvältä ratsastaa. Jopa vaikeampi suunta meni meillä oikein hyvin, eikä se pullikoinut yhtään vastaan, niinkuin yleensä sen on ollut minulle tapana. Kyllä se oli aluksi edestä vähän jäykkä juuri tähän huonompaan suuntaan ja hermostuneesti juoksi vähän karkuun, mutta antoi hirmu hyvin minun ottaa sitä kiinni ja sitten pyytää maltillisesti sitä moottoria alle. Hyvin se takapää sieltä löytyi, ja menomme näytti kuvaajan mukaan oikein hyvältä. Sain myös ratkaistua yhden omista isoista ongelmistani, jalkani. Ilman satulaa minun on pakko rentouttaa jalka alas, sillä muutenhan sieltä selästä tahtoo tipahtaa. Kun sain jalkani rentoutettua, D rentoutui myös hyvin nopeasti. Jo alkuun kun otin ohjat ja alkoin tekemään kaaria ja voltteja, se haki minulle mukavasti tasaiseksi. Se oli n, viiden minuutin jälkeen minulla täydellisesti käsissä, jos näin voi sanoa. Minun ei tarvinnut oikeasti muistaa muuta kuin pitää ulko-ohjan tuki tasaisena ja vahvana, muttei kuitenkaan vetävänä. Sisäohjalla päästin välillä hieman, mutta loppujen lopuksi senkin sain pitää aika tasaisena, jotta Donna pääsisi kunnolla tukeutumaan kahteen ohjaan. Jalat vain pyrin pitämään hiljaa paikallaan, mutta käynnin meinatessa hiljentyä olemattomiin hieroin hieman pohkeellani, eikä Donna hermostunut siitä ollenkaan :) Saas nähdä huomenna, kuinka satulan kanssa sujuu...

Keskityin tänään oikeastaan vain ihan perusratsastukseen. Lopussa minusta tuntui erittäin hyvältä, kun Donna oli niin hyvin kuulolla, että se siirtyi suoraan käynnistä laukkaan erittäin hyvin ja napakasti. Se antoi myös ottaa laukasta raviin ilman, että muoto hävisi ja sen jälkeen annoin sen kävellä. Olin siihen kyllä niin tyytyväinen! Tuntui niin hyvältä, kun yhteisymmärrys vihdoin pitkän mudassa rämpimisen jälkeen löytyi ja nyt pyrin vain parantamaan sitä edelleen, ja kun kaikki tuntui tänään niin helpolta on hyvä muistaa mitä tein oikein ja keskittyä ratsastamaan samalla tavalla jatkossa, myös satulan kanssa :)

Mahtavaa ja onnistumisen täytteistä syksyn jatkoa!