Moni on varmaan ajatellut tai huomannut, ja itsekin huomasin tässä kirjoitellessani, että onpas sitä tosiaan tullutkin aika pitkä postausväli. Nyt täytyy kyllä hieman puolustella itseäni, ja kertoa, että on kyllä ollut aikamoista haipakkaa tämä arkeni koulun alkamisen jälkeen. Ei ole oikeasti kovinkaan paljon riittänyt ylimääräistä aikaa juurikin lukion ja kaiken siihen liittyvän työn vuoksi. Olen tässä vähän ihmetellyt, että mihin se kaikki vapaa aika ja ihana rentous on kadonnut, joka vielä muutama viikko sitten oli hyvinkin olennainen osa arkea- ja elämääni? Nykyään tuntuu siltä, ettei minulla ole oikeastaan vapaa-aikaa ollenkaan. Pääsen useana päivänä vasta neljän aikoihin koulusta, ja sen jälkeen koko loppuilta pyhitetään läksyjen- tai muiden palautettavien koulutehtävien tekemiseen, harrastuksiin tai tallille. Välillä olisi ihan kiva vain olla ja nähdä kavereita tai jotakin muuta, mutta tämä tälläinen on aika stressaavaa pidemmän päälle. Toki olen niitä kavereitakin nähnyt, mutta aika on aina rajallista ja illasta täytyy joka tapauksessa lyhentää yhdessäoloa, koska koulutehtävät... Jos taas vietän kerrankin kunnolla aikaa kaverieni kanssa, menee läksyjen teko ja opittujen asioiden kertaus myöhäiseksi ja seuraavasta koulupäivästä ei tule mitään sen takia, että olen aivan kuoleman väsynyt. Eikä niitä läksyjä ja kertausta viitsisi kuitenkaan tekemättäkään jättää, sillä silloin jää heti jälkeen seuraavan kerran tuntia ajatellen. Tuntuu ihan oikeasti välillä, kuin sitä juoksisi pää kolmantena jalkana vain paikasta toiseen koko ajan, niinkuin olisi maailman suurin hätä. Aikataulu on vain niin tiukalla. Olen ollut lukiolainen nyt sen kolmisen viikkoa, ja tuntuu kyllä siltä että alan olla jo todella loman tarpeessa!
Olen minä tallilla käynyt joka viikko, mutta toinen syy miksi tänne blogiin ei ole asiaa kertynyt paitsi kiireideni takia on kuvamateriaalin puute, kun ei ole ollut kuvaajaa mukana. Nyt onneksi perjantaina saatiin vähän kuvia, tosin niihinkään en ole ollenkaan tyytyväinen... En siis tarkoita ettenkö olisi kuviin tyytyväinen tai kuvaajaan, vaan omaan ratsastukseeni. Meillä on mennyt Donnan kanssa lähikerrat oikeastaan aika pitkälti taistelemisen merkeissä ja omasta ratsastuksestani löytyy niin paljon virheitä ja puutteita, että ne osaltansa häiritsevät Donnaa ratsastuksen aikana, ja se sitten protestoi niistä minulle. Aika pitkälti tunnillakin posotettiin sitten menemään pää taivaissa. Olen vain turhautunut itseeni ja tuntuu että teen kaikki virheet. Niin, ratsastuksessa on aina hevonen ja kuski, mutta kyllä minusta nyt tuntuu mukavalta ajatella niitä kertoja kun menee Donnan kanssa oikeasti todella hyvin ja miettiä mitä silloin tein eri tavalla?
Näistä ratsastuksessa olevista virheistäni, tai puutteellisista taidoista erittäin hyvänä esimerkkinä ovat jalkani. Jos yhtään kaunistelematta ja mahdollisimman yksinkertaisesti asian selitettynä, en saa niitä rennoksi alas vaan huomaamattani esimerkiksi harjoitusravissa istuessa ne heiluvat aivan koko ajan edestakaisin, eivätkä pysy paikoillaan jolloin ne vain häiritsevät. Asiaa ei yhtään helpota se, että Donna on todella tarkka siitä, mitä ylimääräistä ja kuinka paljon siellä tapahtuu, ja reagoi kyllä siihen heti. Onneksi sain perjantain tunnilta vinkkejä jalkani rentouttamiseen, ja lopputunnin vain keskityin siihen rentouden ajatteluun. On meillä välillä mennyt Donnan kanssa hyvinkin. Kun saan sen rennoksi, rentoutan samalla paremmin myös itseni. Varsinkin kevennellessä on helppo muistaa oma rentous, kun Donna hakeutuu tuntumalle. Tämä perjantai vain oli tälläinen katastrofi ratsastus, joita ilmeisesti tarvitaan välillä. Jospa tästä nyt sitten lähdettäisiin taas kohti sitä parempaa. Miten se sanonta olikaan, pohjalta ei ole suuntana vain kuin ylöspäin!
Onneksi Donnan omistaja on ymmärväinen ja jaksaa kannustaa ja uskotella siihen, että kyllä meillä vielä lähtee sujumaan. Ja kyllä itsekin uskon niin. Täytyy vain löytää oikeat palikat, niin menomme varmasti paranee. Lähiaikoina vain keskityn siihen jalan- ja oikeastaan kokonaan itseni rentouttamiseen selässä, jotta saataisiin sitten myös Donna hyvin rentoutumaan. Tälläistä ratsastuskuulumista meille juuri tällä hetkellä. Lupaan yrittää olla aktiivisempi tämän blogin kanssa nyt, jos vaikka saisi niitä kuviakin vähän useammin. Koko blogin ulkoasukin on muuten muuttunut, kertokaahan mielipiteitänne mitä pidätte uudesta bannerista ja koko ulkoasusta? :) Tässä vielä muutama kuva perjantain tunnilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti