Kevään päättäjäiset - kesän avajaiset!

Tänään ei oikeastaan edes ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, mutta päätin eilen illalla erästä elokuvaa katsoessani, että haluan kirjoittaa blogiini päivittäin. Okei, ymmärrän että joskus esimerkiksi menojen takia se voi olla mahdotonta, mutta pyrin ettei tauoista tulisi kovin pitkiä. Haluan myös panostaa bloggaamiseeni enemmän, esimerkiksi kuvien avulla, tai mitä ikinä keksinkään.


Tämä elokuva, jonka katsoin on nimeltään Julie&Julia, ja siinä toisen päähenkilön yhden vuoden aikana vakituinen harrastus oli blogiin kirjoittaminen. Toki hän kirjoitti vain ruuasta, sillä se oli hänen intohimonsa, mutta väliäkö sillä? Hän kuitenkin kirjoitti päivittäin. Aluksi henkilö tuskaili, mitä järkeä on kirjoittaa blogia, jos kukaan ei lue sitä? Eikä sitä aluksi kukaan lukenutkaan, mutta kun hän kirjoitti ja kirjoitti sitkeästi päivä päivältä uudelleen, blogista tuli suosittu. Tämä kuulostaa toisaalta minusta älyttömältä, enkä tosiaankaan itse ryhdy kilpailemaan mitenkään. Elokuvan takia vain tuli sellainen tunne, että tätä minä oikeasti haluan tehdä!

Toinen syy, innokkaaseen ajatukseen jokapäiväisestä bloggaamisesta, voi johtua siitä, että olen seurannut aktiivisesti muutamien tuttujen/tuntemattomien ihmisten blogeja, ja minusta on ihailtavaa kun blogin saa siihen pisteeseen, että se on todella puhjennut kukkaan ja kukoistaa. Mutta jokainen on varmasti alottanut samasta nuppu vaiheesta, mikään blogi ei kukoista heti kättelyssä, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Sellaiset blogit tekevät minuun todella suuren vaikutuksen. Hyvänä plussana on tietysti, jos bloggaaja panostaa päivityksiin ja esimerkiksi kertoo asiat mahdollisimman selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Kiinnitän myös huomiota ulkoasuun, johon varmasti monet kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa. Siinäpä siis minulle tavoitetta, toivon että minustakin tulisi hyvä bloggaaja :)

Tänään oli viimoinen ''koulupäivä'', kun oikeastaan istuimme koulussa. Pääsimme jo puolenpäivän aikoihin ja huomenna meille yhdeksäsluokkalaisille pidetään ihan omat juhlat ja koulusta häädetään seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaiset pois. Valtaa! Torstaina lähdemme Helsinkiin leirikouluun ja perjantaina meillä on perinteinen pesäpallo-ottelu opettajia vastaan. Saa nähdä, kuinka siinä käy. Lauantai aamuna kevätjuhla, päättötodistuksen vastaanotto, jonka jälkeen voi kirmata täyttä laukkaa kesälaitumille!

Tämä kulunut vuosi on kasvattanut minua paljon ihmisenä. Tuntuu, että yläaste on antanut hyvää pohjaa tulevaisuudelle, ja opettanut itsenäistymään. Olen vähitelen oppinut ylittämään matkan varrelle silloin tällöin kohdistuvia esteitä, jotka saattavat aiheuttaa rimakammoa ja jopa polvien tutinaa. Kuten esittelyssäni kerron, olen perfektionisti. Se on välillä todella turhauttavaa, sillä asiat eivät millään voi aina mennä, niin kuin niiden tahtoisi menevän. Siitä olen saanut todellisen opin paikan, minun täytyy väillä hyväksyä se, että asiat menevät kuten menevät, ja sillä sipuli. Elämästä tulisi niin kamalan vaikeaa, jos kaikessa pitäisi olla täydellinen. Sellaisesta paineestahan räjähtäisi pää!

Kaupunkimme musiikkiopiston lukuvuoden päättäjäiset ja kevätkonsertti olivat myös eilen. Se on minulle yksi aivan selvä merkki siitä, että nyt jätetään kevät taakse ja nokka kohti kesää. Olen ollut vuoden aikana välillä kovassakin stressissä johtuen juurikin koulusta aiheutuvista paineista, sekä musiikin opiskelusta sen ohella. Kova työ kuitenkin palkittiin. Sain päättötodistuksen ja nyt kaikki paineet senkin suhteen voi jättää kokonaan taakse. Olo on mitä huojentunein!

Minulla on myös eräs aika suuri haave, jota kohti kuljen koko ajan. Nyt tuntuu kyllä siltä, että aivoni hapettuvat kohta ja että olen kirjoittanut tarpeeksi tällä erää, kerron haaveestani vasta myöhemmin :) Nyt tämä likka painuu pellolle, ihahaa!