Koulureeniä - hieno, hurja heppa!

Lähdin tänään tallille taas jo aamupäivästä, sillä sain kaverini mukaan kuvaamaan siihen aikaan. Donna hörisi tarhassa ja oli todella säyseän oloinen kun lähti tepsuttelemaan tarhan reunalta minua kohti portille. Tallissa oli pari kaveri heppaa, ja säyseys hävisi taivaan tuuliin. Donna hörisi ja inisi karsinassa, eikä pysynyt hetkeäkään paikallaan. Vielä senkin jälkeen, kun muut hevoset lähtivät tallista tarhaan Donna tunki nenäänsä karsinan takaosassa olevaan pieneen ikkunaan. Sain ainakin kuusi kertaa käydä hakemassa sen nenän takaisin karsinan oven luokse, sillä mielelläni katselen takapuolen sijaan kauniimpaa puolta.

Ilma oli pikkuisen tihkuinen, kun menimme kentälle. Onneksi ei kuitenkaan ruvennut satamaan sen enempää, vaan sää selkeytyi pikkuhiljaa. Päivän tehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura. Lähdin tulemaan käynnissä, niin että kahdessa suoristuskohdassa otin pysähdyksen. Aika kivoja pysähdyksiä tulikin, kerran taisi jopa olla ihan tasajaloin. Donna taipui yllättävän hyvin kaarteissa myös toiseen suuntaan. Kolmikaarisen loppuun tein vielä ympyrän, jossa yritin taivutella sitä. Vasemmalle taipuminen on edelleen hankalaa, vaikka tänään ravissa se onnistui ihan kohtuullisen hyvin. Oikealle taas sujui ihan moitteettomasti. 

Laukkaa otin vain ympyrällä. Minua huvittaa vieläkin, sillä en ole ihan varma mitä yhdessä laukannostossa oikeastaan tapahtui :D Nostin ympyrällä laukan, mutta se ei oikein pyörinyt ja Donna tiputti reilun puolikkaan kierroksen jälkeen takaisin raviin. Pyysin reippaasti pohkeella uudelleen laukkaan, mutta siitäpä neiti vetäisikin oikein kunnolla herneet nenäänsä - otti ja pukitti, jonka jälkeen jäi pomppimaan paikallaan. En osannut tehdä selässä mitään muuta kuin nauraa, hyvänen aika sentään. Naurattaa vieläkin kun ajattelen tapahtunutta, kaikenlaista sitä voikin sattua. Ei pukki niin korkea ollut, että sieltä olisi tipahtanut tai Donna mitenkään muutenkaan seonnut. Se oli vain hauska pieni kommellus, ja opin minäkin siitä vähän uusia puolia. Naureskelimme tapahtuneelle vielä kotimatkallakin. Eniten koko jutussa minua huvittaa se, kuina Donna herttaisesta luonteestaan huolimatta päätti räväyttää ja näyttää minulle, että kyllä siitä rämäpää puoltakin löytyy. Saimma tämän pätkän myös videolle ja laitan sen tähän, jotta voitte tekin katsoa sen. Naurakaa, itkekää, ihastukaa, mitä vain! :D

Osasihan se mennä hienostikin, kun työstin hieman käynnissä sulkua ympyrällä. Nätisti tyttö taipui banaanimaiseksi puikulaksi pienien apujen avulla. Donna oli niin hyvin tuntumalla käynnissä, että pienetkin avut menivät hyvin läpi. Sisäpohje taivutti, mutta toimi myös tukipilarina jonka ympärille Donna saisi taivutettua itsensä. Ulkopohje piti sen verran vastaan, ettei sisäpohje vie pois ympyrältä - ja pyysi myös takaosaa hieman ympyrän sisäpuolelle. Taisi olla parhaita taipumisiamme ympyrällä tähän saakka, ja varmaan ensimmäinen onnistunut sulkutaivutus! Ja nimenomaan vaikeampaan suuntaan. Olin todella tyytyväinen. Huomasin tuossa, mikä valtava ero on siinä kun saan Donnan jo alkuveryttelyissä heräteltyä käyttämään takapäätään ja kuuntelemaan apujani ja siinä, että se vain humpsuttelisi alkulämpät pää taivaissa miten sattuu. Tehtävät sujuivat paljon paremmin, kun kunnon alkulämmittelyjen jälkeen se oli jo valmiiksi kuulolla. Ei tarvinnut enää erikseen kuluttaa energiaa siihen, toimiiko se hevonen nyt oikein päin vai ei, ja mitä niiden apujen kanssa pitäisi tehdä?

Ravissa taipuminen olikin sitten hieman hankalampaa, varsinkin vasempaan kierrokseen joka on meillä selvästi se huonompi suunta. Donnalle ei meinannut millään mennä se sisäpohje läpi, vaan aina se puski lapa edellä ympyrän keskustaa kohti. Sinnikkäästi kuitenkin puursin ja puursin ympyrällä ja ähisin - kuntoni samalla aikovan haihtua olemattomiin, että kyllähän taivut! Ja niin se Donna lopulta taipuikin sitten, ja heti onnistuneen kierroksen jälkeen otin käyntiin ja kehuin sitä. Loppuun vielä keventelin, ja annoin mennä vähän pidemmällä ohjalla kunnolla eteen alas ja Donna pärski sen merkiksi, että tänään tehtiin ihan kunnolla töitä!

Tämä kehitys rupeaa näkymään paitsi ulkopuolisille katsojille - myös tuntumaan minulle selkään! Ratsastus on nyt ihan erilaista, kuin mitä olisin vielä muutama viikko sitten osannut edes kuvitella! Saan Donnalle paremmin avut läpi ja se hyväksyy tuntumani, kun osaan paremmin pyytää sitä pyöreäksi. Aikaisemmin sain sen menemään vain joitakin pätkiä kunnolla pyöristyneenä, mutta nyt se on alkulämmittelyjen jälkeen aika tasaisesti alhaalla. Siinä tulee sellainen tunne, että olen itsekin tehnyt jotakin oikein, kun hevonen alkaa toimia pyytämälläni tavalla. Ihania, ihania onnistumisen tunteita!

Poseeraustuokio!

Hieno hevonen ja tyytyväinen ratsastaja!