Sadepäivän riemuksi video - month together

Edellinen viikko on ollut minulla täysin postausvapaa viikko. Olen ollut väsynyt töiden jälkeen ja iltavuorojen takia minulta on mennyt käytännössä koko päivä hukkaan, enkä rehellisesti sanottuna ole ehtinytkään blogiani käydä päivittelemässä tai varsinkaan kirjoittelemassa postauksia. Pari kertaa olen käynyt vilkaisemassa onko tämä vielä pystyssä täällä, mutta tosiaan postauksia en ole saanut aikaiseksi ryhtyä raapustamaan. Väsyneenä ja kaikkensa antaneena työpäivän jälkeen sitä vaan ei oikein enää tahdo juttua pääkopasta irrota, minulta ainakaan. Toisaalta pieni tauko tekee välillä ihan hyvääkin, eikö?

Olen käynyt moikkaamassa Donnaa tämän päivän lisäksi viimeviikolla ke, pe ja su. Se on ollut oikein mukava ja lupsakka, eikä ollenkaan samanlainen hätähousu niinkuin muutama viikko takaperin käydessäni. Sain sille myös vihdoin ne uudet ohjat, jotka ovat toimineet ihan hyvin. Keskiviikkona Donnan omistaja oli myös itse mukana tallilla ja D käyttäytyi aivan esimerkillisesti. Eihän sitä nyt oman omistajan edessä kehtaa käydä sooloilemaan, menee kaavat sekaisin! Oli se nätisti myös perjantaina kun olin itse sen kanssa. Hyppäsimme ihan pieniä esteitä molempina päivinä, ja Donna oli aivan liekeissä ja tykkäsi hirmuisesti! Ajan myötä voisi ehkä niitä esteitä sitten vähän korottaakkin...

Tänään olin tallille saapuessani hyvin väsynyt, sillä olin herännyt töihin aamulla klo 04.50. Minulla ei ollut motivaatiota ollenkaan kunnolliseen koulujyystämiseen - eikä sitä vastoin virtaa estetreeniin. Päätin siis körötellä toisen kerran ilman satulaa, sellaista rentoa. Ja piristyin huimasti jälleen päästyäni Donnan selkään. Se oli aivan super! En ole rehellisesti sanoen ikinä ollut niin tyytyväinen ratsastukseeni sen kanssa. Tein alkuun käynnissä molempiin kierroksiin paljon siirtymiä ja ympyröitä, jotta saisin sen taipumaan hyvin kumaankin suuntaan. Ravissa meno oli jo mukavan rentoa ja Donna oli hyvin kuulolla koko ajan, myös laukassa. Silläkään ei ollut kiire mihinkään ja meno oli kaikinpuolin leppoisaa. Hikisenä, punaisena, mutta erittäin onnellisena tulin jälleen selästä alas. On se vaan niin upea hevonen!

You mean so much to me, i will never let you go ♥

Tuo oli toinen kerta kun menen Donnalla ilman satulaa. Istunnassani on siis paljon parannettavaa. Tiedän, että se ei ole täydellinen. Ravi ei ole maailman helpoin istua, mutta parhaani tein ja jotenkin kyllä tuntuu että paremmin pystyn istumaan näin ilman satulaa. Välillä meinasin horjahtaa suuntaan jos toiseen kun olimme menossa eri suuntiin, mutta onneksi Donna ei siitä hermostuneena lähtenyt viemään minnekkään. Muuten olisi kuulunut varmasti tömps parikin kertaa. Onneksi kuitenkin ihan hyvin pysyin kyydissä :)

Olin mennyt myös eilen ilman satulaa, ja siitä sain inspiraatiota väsätä pienen videon. Videon pääteemana on ensimmäinen yhteinen kuukautemme ja toisiimme tutustumisen tulos. Tästä on kovasti suunta vain ylöspäin ja luottamuksen kasvattamiseen yhä vahvemmaksi ♥ Toivottavasti pidätte. En ole siis vieläkään mestari editoimaan, sillä vasta toinen tekemäni video, mutta kyllä se katsomiskelpoinen on. Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olitte? Jokatapauksessa, tässä se video nyt tulee!