Eiliset koulureenit + tämän päivän valmennus.

Heippahei kaikille! Olen käynyt tallilla eilen ja tänään, ja näiden kahden päivän ratsastuksissa on aivan mielettömän huikea ero! Antakaahan kun kerron millaista menomme on ollut- ja millaista se puolestaan oli tänään ja millaista se toivon mukaan olisi myös tulevina kertoina.

Eilen oli ilmassa jälleen hyvin paljon vastahakoisuutta. Neiti vänkäsi ohjaa vasten, eikä suostunut myöskään pohkeen eteen. Tämä ongelma meillä on ollut jo pidemmän aikaa ja tuntuu että en enää osaa pyytää sitä oikein. Minun täytyi läpiratsataa sitä vähän kumppareilla, jotta saisin sen käyttämään takapäätäänkin kun niiden kanssa sille menevät avut paljon paremmin läpi. Kun otin ne myöhemmin pois, tuntui että kyllä ne olivat vähän auttaneet kun se uskalsi rentoutua hieman myös ilman niitä. Tuntuu kuitenkin, että en halua koko ajan käyttää niitä kun eivät pidemmän päälle oikeastaan tee hyvääkään. Tai haluan mennä niillä hevosen ehdoilla, että se voi ihan vapaasti käyttää itse niskaansa eikä niin että sen täytyy olla hieman alistuneena, kun ei pysty päätään nostamaan. Eihän se automaattisesti peräänannossa ole kuminauhankaan kanssa, vaan täytyy se ratsastaa, mutta on se minusta silti kuitenkin niin eri asia.

Laukassa Donna pysyi oikealle hyvin alhaalla ilman kumppareita, kun otin laukkaa niiden pois oton jälkeen. Se uskalsi ravissakin vähän rentoutua, mutta säpsähti aina välillä ja nosti pään pystyyn. Se ei missään vaiheessa ilman niitä ollut kovinkaan tasaisesti alhaalla. Olin siinä mielessä pettynyt itseeni. Keventelyjen aikaan se pärskähteli mutta ei siltikään oikein tohtinut laittaa sitä nenua alas kunnolla. Vähän sinne päin, mutta jäi jotenkin sellainen olo että no tiedättekö, olin todella turhautunut! Kentällä oli todella kuuma joten kävelimme loppukäynnit maastossa.


Tänään puolestaan koin aivan mielettömän ahaaelämyksen! Sain aamulla aikaisin viestin Donnan omistajalta, että tänään olisi tarjolla tunti hänen valmentajaltaan. No mikä ettei, ajattelin. Meillä kun ei ole mennyt Donnan kanssa nyt oikein putkeen, kun se on ollut niin kuuro avuilleni. Tuntui hyvältä ajatus päästä  ihan jonkun valvovan silmän alle ja neuvottavaksi, mitä pitää tehdä jos meneekin päin prinkkalaa. Kun valmennusaika lähestyi, minua alkoi jännittää. Mahassa lensi perhosia ja ajattelin, että entä jos en osaakaan tehdä mitään? Entä jos kaikki menee ihan pieleen? Valmentajan saavuttua kentän viereen harmaalla autollaan, ja kun näin hänen olemuksensa tajusin ettei ole syytä olla peloissaan tai jännittynyt. Hän olisi varmasti hyvä henkilö neuvomaan ja auttamaan meitä vähän eteenpäin jumikohdassa.

Valmennus meni todella hyvin, ja olin sen jälkeen tyytyväinen Donnaan- mutta erityisen tyytyväinen itseeni. Alussa neiti yritti taas kovasti vängätä ohjaa vastaan, eikä se oikein sitä pohjetakaan kunnellut. Selvien ja hyvien ohjeiden myötä opin pyytämään Donnalta enemmän ja sain kuin sainkin sen sitten pitkästä aikaa kunnolla rennoksi ja tasaiseksi alas ja se käytti hyvin takapäätäänkin. Ratsastimme ihan perusjuttuja, jotta saataisiin koko paketti toimimaan ympyrällä. Välillä tuli taivuttaa hevonen pienemmälle voltille, jonka jälkeen taas jatkaa ympyrä linjassa. Jopa vaikeampaan suuntaan laukka pyöri, vaikka Donna ehkä hiukan yrittikin kallistua sisään sain sen kuitenkin kohtuu hyvin pidettyä isommalla ympyrällä. Loppukevennyksissä koko uraa pitkin se oli todella hyvällä tuntumalla ja erittäin pehmeä kädelle. Minun ei tarvinnut enää oikeastaan tehdä selässä paljon mitään, kun Donna oli herännyt niin hyvin kuuntelemaan. Juuri tälläisia onnistumisen tunteita sitä välillä kaipaakin, näiden huonompien päivien tasapainoksi :) Huomenna päästään katsomaan, ovatko tämän päivän opit menneet perille. Tänään Donna oli kuitenkin hienoista hienoin hevonen!