Valkun jälkeinen koulureeni, kuvapostaus!

Paikat kipeenä, yömyyränä istun täällä ja kirjoittelen teille mun tän päivän (eilisen) ratsasteluista. Yritin nyt pitää edellisen päivän valkusta mielessäni, että ne kädet saisi oikeesti pysyä ylhäällä oikeella paikallaan ja pohje vaatia Arttua kulkemaan reippaasti eteenpäin. Sade masensi jotenkin omaa fiilistä, koska se ei ottanut loppuakseen. A oli myös jotenkin tavallista kiukkuisempi varusteiden laitossa. Ymmärtäähän sen, kuka sitä nyt haluaisi sateeseen lähteä painamaan...

Aloitin kävelyjen jälkeen ihan perus keventelyllä ympäri kenttää, kunnes siirryin ympyrälle työskentelemään. Halusin nyt vain keskittyä kunnolla itseeni ja siihen miten se heppa allani oikeasti kulkee, enkä siksi ryhtynyt keksimään mitään kovin vaativia tehtäviä. Ihan muutamia väistöjä ympyrälläpyörimisen lisäksi vaan käynnissä ja ravissa. Arttu oli alkuun tosi vaikea saada hereille ja kuuntelemaan pohjetta, se oli tosi tahmea. Se ei olisi millään halunnut hyväksyä ulkotukeani ja tulla tuntumalle, vain meni vähän vain sinne päin. Siispä keskityin enemmän vain saamaan sitä liikkumaan eteenpäin, se kun yleensä on aina alkuun vähän jäykkä ja hidas muutenkin ja tulee helpommin tuntumalle, kunhan sen saa ensin kunnolla liikkumaan! Samalla yritin saada sitä kuuntelemaan ja kulkemaan rentona, vaikken vielä kunnollista peräänantoa vaatinutkaan. 

Jossakin vaiheessa huomasin, että sade oli vähentynyt vain aivan pieneksi tihkuksi ja aloin sen kunniaksi pirteällä mielellä sitten työstämään Arttua vähän enemmän käynnissä ja taivuttelemaan sitä kunnolla ympyrällä. Aika kauan sitä sai sieltä kaivaa, ennen kuin suostui mihinkään taipumaan. Annoin sille aivan selvän johtavan ohjan, ehkä liiankin selvän (sen huomaa joistakin kuvista) mutta halusin vain, että asetus oli kerrankin kunnolla sisällä vaikka sitten liioitellusti. Samalla vain taivutin sitä ulkopohkeen avulla vähän banaanimaiseksi ympyrälle, ja jossakin vaiheessa A tuli kuin tulikin läpi pohkeelleni! Se alkoi myös pyöristyä aika mukavaksi ja lyhyeksi tuntumalleni. Välillä otin ympyrän sisällä ihan pieniä voltteja, ja kokeilin miten se taipuisi pienillä volteilla. Aluksi se yritti kovasti oikaista ympyrän loppua ja puskea vain lapaa vasten eikä ollenkaan taipua. Kyllä sieltä kuitenkin ihan hyviä volttejakin tuli, kun taas muistutteli että niitä töitä täytyy tehdä!

Käyntityöskentelyn jälkeen työskentelin hetken aikaa ravissa ja täytyy sanoa, että Arttu tuntui jo todella paljon paremmalta! Se ei koko ajan vängännyt tuntumaa vastaan ja jopa liikkui omalla moottorilla... ainakin suurimmaksi osaksi. Sain kuitenkin olla aika tarkka sen kanssa, jos yhtään pyysin sitä enemmän tuelle niin A hidasti automaattisesti vauhtia. Ärsyttävää! Kun se alkoi tulla kuuroksi pohkeelle, jouduin räppäämään sitä muutamaan otteeseen raipalla oikein kunnolla perseen päälle ja kyllä taas löytyi liikettä. Kerran se lähti yhdestä kulmasta kuin jänis puskista. En edes tiedä mikä sille tuli, kun se yhtäkkiä vain ampaisi ihan täydellisesti alta. Todennäköisesti se pelästyi kuvaajani sateenvarjoa :D Onneksi sain Artun kuitenkin nopeasti kiinni ja eikun takaisin hommiin!

Hieman liioitteleva johtava käsi...

Ravityöskentelyn jälkeen annoin Artulle hieman pidemmät välikäynnit ja huilasin itsekin, kävi meinaan nimittäin se perunasäkkinä pomppiminen siellä selässä aika työlääksi :D Huilien jälkeen aloin sitten ottamaan laukkaa, ja A oli aluksi oikea LAHNA! Se ei suostunut yhtään toimimaan omalla moottorilla, vaan jouduin koko ajan potkimaan sitä eteenpäin. Jossakin vaiheessa vain riitti. Läiskäisin sitä raipalla ja WHIU! Takapuoli lensi. Kova poika. Yritti ainakin olla. Sen jälkeen lähti tosin liikettä. Taisi ukkeli vihdoinkin tajuta työnteon idean... ;) Otin ensin oikeaan kierrokseen, se kun on meille huonompi suunta. Alkuun se oli taas tosi jähmeä taipumaan ja meinasi koko ajan kaatua sisäänpäin asettavan ohjan mukana, mutta ankaran sisäpohkeen pumppaamiseni ansiosta se pysyi lopulta haluamallani reitillä ja tuli edestäkin ihan kivaksi! (päivän pohjereeni tehty!!)

Vasempaan kierrokseen Arttu oli hienoin KOSKAAN! Minun oli todella helppo ja mukava olla selässä, saatoin vain istua ja pitää ohjat kädessä. Välillä joutui tosin muistuttamaan pohkeella eteenpäin, jos vauhti oli hiipuakseen. Noh, antaa kuvien puhua puolestaan. Hieno poika ♥

Mamma on aika superylpeä ♥

Loppuun otin vielä ihan iisit keventelyt ja ai että miten mahtavan ylpeä olen minun ukkelista! Eikä istuntanikaan ihan karsea ainakaan kaikissa kuvissa näyttänyt olevan, vaikka työtä se vieläkin vaatii. Ja paljon! Valkku teki meille tosiaankin ihan hyvää pitkästä aikaa, tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin omin avuin toistaiseksi. Uskalsin kerrankin vaatia Artulta kunnolla sen todellista osaamista, enkä päästänyt sitä helpommalla ja se todellakin kannatti! Nyt voin hyvillä mielin alkaa tästä pikkuhiljaa nukkumaan, kello tikittää... :D palataan taas pian!

Kyllä kai se nyt hymyilyttää kun on muailman mahtavin kaakki ♥