Koulua ja pöllyävä kenttä

Lähdin tänään tallille remonttia karkuun, vaikka jouduinkin iltapäivästä kuskaamaan tavaroitani ympäri taloa! Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, niinpäniin. Mutta kyllä noista monen kilon laatikoiden kantelusta jotakin hyötyäkin on, nimittäin kohta olen sellainen voimanainen että minulle ei pärjää kukaan! No, ei vaines. Olen aika pienikokoinen, enkä uskaltaisi käydä kenenkään päälle edes leikilläni. Kierrän myös nahikoinnit ja tappelut kaukaa, varsinkin jos niihin liittyy myös fyysistä voimaa. Tosiasia kuitenkin on, että kyllä noista laatikoiden kanteluista vahvistuu!

Kun saavuin tallille, Donna höristeli jo korviaan tarhassa, kun pääsin näköetäisyydelle. Kipaisin vain viemään kamat satulahuoneeseen ja sitten menin hakemaan tammaa sisälle. Donna pyöri karsinassa jonkin verran kuntoon laiton aikana ja se vaikutti hieman levottomalta, mutta kun sain sille satulan selkään se seisoi paikallaan, eikä touhunnut enää ylimääräistä. Kuolaimet se taas nappasi ihan itse suuhun, kun vain tarjosinkin niitä sille. Sen jälkeen hain omat tavarani, ja kun tulin takaisin karsinalle, Donna käänsi vain hieman korviaan suuntaani, ja sen silmät ummessa ilme näytti oikein lupaavalta töihin lähtöä ajatellen :D

Kentällä kuitenkin unenrippeet ropisivat silmistä vauhdilla, kun lähdimme veryttelemään ravissa. Kenttä pöllysi jonkin verran, mutta se ei vaikuttanut menoa haittaavan. Tein alkuun paljon ympyröitä ja voltteja, sillä Donna tuntui vähän liiankin reippaalta. Se posotti eteenpäin ja tuntui, etteivät apuni menneet läpi ollenkaan. Hieman se tuntui protestoivan myös ohjaa vastaan, sillä ne olivat aika tiukalla. Löysäsin vain muutaman millin ohjaa, ja ratsastin tahdikkaasti pohkeella ohjaa vastaan myödäten välillä, ja lopulta se suostui kuuntelemaan ja pyöristyikin nätisti, jolloin ravistakin tuli heti letkeää ja mukavampaa istua. Parin kierroksen jälkeen, olin tyytyväinen sen kuuliaisuuteen, ja otin käyntiin.

Seuraavaksi siirryin päivän aikana suunnittelemaani varsinaiseen tehtävään, kolmikaariseen. Kahdessa suoristuspisteessä tein pysähdyksen ja toisessa lisäsin vielä neljä peruutusaskelta. Tämän homman Donna tuntui osaavan, ja se taipui hienosti kaarissa. Nyt se tuntui jo hyväksyneen ohjankin, sillä oli mukavan pyöreä ja rento. Tein harjoitusta molempiin suuntiin, jonka jälkeen jatkoin vielä samaa harjoitusta ravissa. Pysähdyksien paikalle vaihdoin kuitenkin käyntiin siirtymisen.

Tämän jälkeen annoin sen kävellä noin kierroksen verran, ja otin ensimmäisen laukan. Se kuunteli hyvin pohjetta ja nosti hienosti suoraan käynnistä, ilman ylimääräisiä raviaskeleita. Suoralla se kuitenkin kiihdytti hurjasti, ja jouduin toppuuttelemaan sitä ihan reippaasti, ja lopulta käännyinkin ympyrälle, jotta sain sen pysähtymaan. Donna oli sen verran reipas suoralla ensimmäisen noston jälkeen, että ajattelin taivutella sitä laukassa mielummin ympyrällä. 

Menin päätyyn, ja tein ensimmäisen ympyrän käynnissä, jotta sain sen takaisin avuille. Nostin laukan keskellä ympyrää ja se nousi hienosti vasemmassa kierroksessa. Laukkasin kaksi kierrosta, sillä Donna taipui hyvin ympyrällä. Vaihdoin suunnan ja kokeilin samaa oikeaan kierrokseen. Laukka nousi myös tähän kierrokseen hyvin, mutta Donna ei oikein suostunut taipumaan ympyrällä. Pyysin sitä hieman sisäpohkeesta, ottaen samalla ulkopohkeella vastaan, jottei se kuitenkaan luistaisi ympyrän tieltä. Donnaa ei kuitenkaan tainnut taipumiset tähän suuntaan miellyttää. Se protestoi tekemällä aivan ihmeellisen pompun keskellä ympyrää. Vaikutti pieneltä pukilta, mutta se ei kuitenkaan ollut niin iso, että olisin mätkähtänyt maahan. Tämän jälkeen menin toiseen päätyyn ympyrälle ja nostin laukan. Samalla tavalla vasempaan kierrokseen taipui hyvin ja laukka pyöri. Oikeassa taas taipuminen oli hankalaa. Tällä kertaa kuitenkaan pomppuja ei tullut. Minua jäi hieman harmittamaan tämä oikean kierroksen sählääminen, ja päätin kokeilla sitä myöhemmin uudelleen.

Tässä välissä annoin sen kuitenkin kävellä pitkin ohjin muutaman kierroksen verran kumpaankin suuntaan. Otin takaisin ohjat ja kokeilin pohkeenväistöä uraa seuraten. Väistöt sujuivat hyvin. Vasemmalle ehkä paremmin, mutta myös oikealle väisti. Ajattelin, että menen vielä toiseen päätyyn kokeilemaan laukkaa oikeassa kierroksessa. Menin ympyrälle, ja nostin laukan puolessa välissä. Olin varautunut mahdollisiin hangoitteluihin, mutta niitä ei tullut! Donna haki hyvin alas, ja pärski rentoutumisen merkiksi ja se taipuikin nyt paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Laukkasin kaksi kierrosta pääty-ympyrällä, jonka jälkeen kävelin. Otin vielä loppuun kevennykset molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelytin sitä maasta käsin.

Donna sai ratsastuksen jälkeen aimoannoksen rapsutuksia ja taputuksia, sillä se oli tänään minusta niin hieno! Se ei oikonut edes kulmia, minulla tosin oli raippa, jolla muistuttelin välillä kutittelemalla lavalle minne pitikään mennä, kun pohje ei meinannut mennä läpi. On se vaan upea hevonen! Huomenna kaverini tulee mukaan ja lupautui kuvaamaan. Ajattelin, että voisi kokeilla vähän puomijuttuja, mutta katsotaan nyt :)