A-luokan tiimi : Uppiniskaisuutta ilmassa!

Heräsin tänä aamuna linnunlauluun. Ajattelin hetken, mihin tuttu sateen kohina katossa oli jäänyt? Sitten tajusin, että aurinko pilkotteli hieman verhojen takaa ja pomppasin pystyyn tarkistamaan tilanteen. Siellä paistaa aurinko! Neljän päivän saderupeaman jälkeen alkaa jo tuntua harvinaisuudelta tämä pouta. Mutta parempihan näin tietysti on, päästään pitkästä aikaa kentälle Donnan kanssa!

Tallille saapuessa kaverini kävi ensitöikseen katsomassa kentän tilanteen. Olisiko se sateen jäljiltä niin kuravelliä, ettei siellä pystyisi ratsastamaan ollenkaan? Onneksi hiekka oli imenyt ylimääräisen veden ja kenttä oli kostea, muttei kuitenkaan upottanut. Eipähän ainakaan ollut pöllyämisongelmaa!

Donna vaikutti ja laittautumisvaiheessa todella lepsulta, sillä ei tuntunut tänään olevan kiire mihinkään. Tosi suloisesti pari kertaa se laittoi silmätkin kiinni, ja kävi nukkumaan. Ihan hyvä, ajattelin siinä toivossa että ei tarvitsisi kaahailla ihan kauheasti tänään. Toisaalta toiveeni toteutui, ja toisaalta taas meni mönkään.

Tästä kuvasta voi päätellä, että kyllä minä aika pieni olen kun ei näy päätä ollenkaan Donnan takaa, pelkät jalat vain :D

Ötökät kiusasivat Donnaa ja se oli todella hermostunut, jonka vuoksi sen keskittyminen oli aika herpaantunut kun lähdin työskentelemään käynnissä. Taivuttelin sitä molemmissa päädyissä ympyröillä, jonka jälkeen lähdin tekemään suoralla pohkeenväistöä. Suurin piirtein puolessa välissä käänsin voltille sisäänpäin kahden kanisterin väliin ja pyrin taivuttamaan. Tämän jälkeen väistö jatkui uran loppuun. Päädyssä harjoitusravi ja toinen pitkäsivu ravaillen. Tämä tehtävä sujui ihan hyvin, aluksi Donna meinasi vähän paeta pohjetta väistössä, mutta väisti lopulta ihan kivasti. Ravipätkät olivat todella tuskaisia. Donnalla oli jokin ihmeellinen ongelma, sillä se päätti liikkua tasan kahdella vaihteella. Vaihde 1, sipsutus ja vaihde 2, kaasotus. Jos pyysin sitä pohkeen eteen, neiti päätti lähteä kaasottamaan, jos taas pidätin sain osakseni pelkkää hiipimistä ja sipsuttelua. Eikä se suostunut menemään sinne pohkeen eteen, ei sitten millään!

Tämän jälkeen lähdin tulemaan keskihalkaisijalle ja puolessa välissä kenttää väistin vastakkaista kulmaa kohti. Donna väisti todella hienosti, eikä se enää ollenkaan paennut pohjetta kävelemällä alta. Pääsimme hienosti ihan kulmaan asti. Myöhemmin lisäsin tehtävään vielä laukannoston- ja pääty-ympyrän väistön jälkeen. Hyvin laukassa taipui, mutta toiseen suuntaan ei oikein suostunut pohkeen eteen.

Käyntityöskentely ympyrällä ja kaarevalla meni todella hyvin. Donna pysyi kivasti tasaisella tuntumalla, eikä pakoillut pohjetta vaan suostui hyvin ohjaa vasten tuelle. Tässä muutama kuva, joista tuli itselle todella hyvä fiilis tämänpäivän muuten hieman hangoittelevasta yhteistyöstä.

Ravityöskentely menikin sitten käynnin vastaisesti täysin pieleen! Donna ei suostunut ollenkaan pohkeen eteen, vaan livisti aina juoksemalla alta. Kun otin kiinni alkoi hiipiminen. Todella raivostuttavaa! Jäi vähän ikävä tunne tämän päivän ravipätkistä, sillä minulla tuotti todella tuskaa istuminen ja vaivuin aina liikaa takakenoon, kun jouduin hakemaan tasapainoa. Lopussa keventelin ja silloin annoin vähän pidemmälle ohjalle, jolloin Donna venytti ihan kivasti eteen alas ja pärski rentona. Kyllähän se uppiniskaisuus vie voimia!

No, toivottavasti seuraavalla kerralla menisi paremmin. Ei sitä aina voi onnistua, silloin eivät onnistumiset tuntuisi niin ihanalta. On se silti tosi upea polle, jota rakastan yli kaiken! Välillä on ymmärrettävää tälläiset tammapäivät, että en kyllä varmasti vahingossakaan tee mitä sinä pyydät, älä luulekaan. Täytyy kuitenkin muistutella Donnaa seuraavan kerran, että tästä ei saa tulla tapa! :)