Aramis II, ylläpidossa 1.7.2013

"Haluisitko Artun ihan kokonaan ittelles, siis ylläpitoon?"

Oot rakkain kaikista, meillä on vain taivas rajana, koska yhdessä - me voidaan tehdä mitä vaan!

MITÄ. Luen viestin uudelleen ja uudelleen. 50 kertaa. Ainakin. Ei pysty vastaamaan. Mitä tapahtuu? Maailma pyörii. Happi loppuu. Sekoan. Minä. Maailman onnellisin tyttö. True. Tosi. Tosi kuin vesi. Ihanin heppa. Miulle. Ylläpitoon. WOOW! Ai että haluanko? Ootas kun mietin hetken. NO ARVAA ♥

Siinä oikeasti oli miun fiilikset suunnilleen pari viikkoa sitten kun omistaja laittoi tuon lainauksissa olevan viestin miulle facebookkiin. Tipahin oikeasti melkein penkiltä. Miun suurin haave koko elämän ajan on ollut omistaa oma hevonen. Okei, no en nyt kokonaan omista Arttua, mutta se on käytännössä miun kuitenkin ainakin vuoden. Ihan kreisiä. Oikeesti! Tää vaan tuli niin äkkiä, niin puskista, niin täydelliseen saumaan! Tullaan sen kanssa niin hyvin juttuun, siitä on tullut miulle niin rakas. Tää tuntuu niin hullulta etten oikeesti vaan vielä käsitä tätä. Tänään Arttu on virallisesti miulla ylläpidossa. Tiedättekö sen fiiliksen, ku suurin unelma käy toteen? Se, se on aika mahtava fiilis! Voi, oon niin onnellinen Artusta, oon varma että treenillä päästään sen kanssa vielä pitkälle! Tänäänkin se nukkui laitsan toisessa päässä ihan makuullaan, menin sitten seisomaan vähän matkan päähän ja juttelemaan sille. Se piehtaroi kerran. Okei huijasin, pyörähti pari kertaa ja nousi sitten ylös. Se vaan käveli leppoistasti korvat hörössä miun luo. Antoi rapsutella otsasta, pöris ihan lupsakasti. Sitten se käveli ihan kiltisti irti miun perässä laitsan portille, mitään riimuja olis tarvinnut. Luotto oli sillä hetkellä hevoseen 110 % 

Eilisestä ratsastuksesta ei ole nyt videota, koska videoista aika vähän olisi ollut julkaisukelpoista, sillä Arttu oli eilen vähän hankala ratsastaa. Saatiin muutamia ihan hyviä kuvia, mutta ei päästy oikein oikeuksiimme kyllä eilen. Pyrin saamaan sitä vähän ryhdikkäämpään muotoon, kun nyt tavoitellaan oikeasti että päästäisiin sinne ihan kunnon peräänantoon, mutta sinne on vielä matkaa kyllä. Arttu kulkenut sen verran paljon matalassa muodossa että nyt vain pikkuhiljaa sitten pyrin saamaan sitä kootummaksi ja ryhdikkäämmäksi, jota kautta se rehellinen peräänantokin löytyy. Tässä nyt näin parin viikon jälkeen kuvasaldoa, pikkuisen on jo ryhdikkäämpi. Hiljaa hyvä tulee. Tässä näitä muutamia kuvia, huomenna hypätään meidän yhteisen 3 kk taipaleen kunniaksi ja sen lisäksi yhteisen (ainakin) vuoden tulevalle taipaleelle!

PS! Miun asento, erityisesti jalat ja kädet seikkailee monessa kuvassa jossakin ihan muualla kuin missä niitten pitäis, ja asia korjataan minua kokeneempien ihmisten avulla, eli en kaipaa huomautteluja. Tiedostan itse virheellisen ratsastusasentoni! :)

Kun jossakin kuvassa on kädet hyvin, niin missä seikkailee jalka ?!

Tästä kun sais vielä heppaa vähän kootummaks ja miun jalat.... missä ne on !?

Pikkusen on jo parempaan suuntaan!