Tänään, 15.7 on ollut surullinen päivä. Hyvän ystäväni rakas pitkäaikainen hoitoponi veti viimeisen henkäyksen äkillisen kivuliaan ähkyn seurauksena. Se todisti taas miten pienestä elämässä on kaikki kiinni ja jokaista päivää pitäisi elää kuin viimeistä. V oli hieno poni, ja miun kaverille kallein aarre maailmassa. Niin kauniille parille ei vain saisi käydä näin, se on epäreilua. Onneksi kuitenkin on kuvat ja muistot, joiden myötä rakkaimpamme eivät ole koskaan kokonaan poissa! Seuraava muistokirjoitus on lohtuna mun kaverille sen suruun:
Nyt olen vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
olen pilven lento,
olen kasteessa aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun. --
Hyvää matkaa, superpappa! ♥
(Olen itsekin nyt sen verran järkyttynyt kaverini puolesta, että kunnollista postausta on tulossa vasta ehkä huomenna!)
voi vallu<3
VastaaPoista