Perjantai peltoilut!

Heippa hei kaikille! Viikonloppu on jo hyvässä vauhdissa ja minä täällä kukkumassa kuuman teemukin, kurkkupastillien sekä nenäliinojen kera. Piti sen syysflunssan ilmeisesti sitten iskeä minuunkin! No, sainpa ainakin hyvän syyn tulla istumaan koneelle ja kirjoittamaan vähän meidän eilisistä peltoratsasteluista.

Arttu oli oikeastaan aika kiva ratsastaa, joskin vähän turhankin energinen. Mentiin ensiksi kentällä ehkä n. puoli tuntia jonka jälkeen jouduttiin tuntien alkamisen vuoksi siirtymään sieltä pois. Tallilla on kyllä kaksi kenttää, mutta koska toisen laajennus on käynnissä ei viitsitty mennä sinnekään metelöivän kaivurikoneen seuraksi. Siispä mentiin tyhjillään olevalle ja tasaiselle peltolaitumelle, kun pohja oli kuiva ja hyvä. Teki ihan hyvää hevosenkin jaloille mennä välillä hieman erilaisella pohjalla. Arttu meinasi välillä painua käsien välitse noukkimaan korkeammista puskista ruohoa, mutta muistuttelujen jälkeen se kyllä keskittyi taas työntekoon.

Yleisesti ottaen Arttu on ollut nyt todellä eteenpäinpyrkivä ratsastaessa, välillä tuntuu että sillä on virtaa ihan mahdottomasti liikaa. Vapaapäiviä en juuri sen vuoksi voi pitää, sillä tiistaina vapaapäivän jälkeen minulla seuraavana kertana täysi työ pitää heppa käsissä! Se hyppi, pomppi, riehui, pukitteli, viskoi itseään ties milloin ja minne. Sain todella haastetta kyseiseen ratsastuskertaan. Eteenpäinpyrkivyys on säpäkkyyden lisäksi tuonut jotakin positiivistakin, Arttu liikkuu nyt paljon paremmin kuin ennen. Se on alkanut työskennellä rehellisempänä ja ajoittain kulkee ryhdikkäämpänäkin. Tähän vaikuttaa myös oman istuntani, erityisesti käsien korjaus. Nykyään uskallan pitää Artulla lyhyemmän ohjan, ja muistan kulman kyynärpäässä jolloin sillä on oikeasti jokin tuntuma mitä vasten se voi tukeutua. Seuraava askel on sitten saada se tuntuma tasaiseksi. On se nyt jo parantunut, ja tasaantunutkin sen myötä kun olen saanut kulman kyynärpäähän, mutta vieläkin tuntuu että sählään käsillä välillä vähän liikaa. Yksi ongelma kerrallaan, valmiiksihan ratsastajana ei koskaan tule :)

Tästä kuvasta huomaa hyvin, kuinka paljon arttu on saanut lihasta verrattuna alkukesään!

Arttu kulkee hieman matalampana, muta on kuitekin avuilla ja rento pidemmällä ohjalla.

Arttu kulkee korkeampana, suu vaahtoa ja astuu hyvin itsensä alle. Minulla on myös tässä lyhyempi tuntuma.

Näitä kuvia kun katsoo, tulee itselle hyvä mieli sillä oikeasti tajuaa miten ollaan menty eteenpäin. Oma istunta on parantunut, etenkin käsien osalta ja Arttukin tullut kuuliaisemmaksi ja helpommaksi suostutella rehelliseen työntekoon. Olen tehnyt kovasti töitä näiden asioiden eteen ja siksi erityisen tyytyväinen siitä, että tulokset ovat alkaneet näkyä! Tästä on hyvä jatkaa oman istunnan parantamista sekä hepan liikkuvuutta! :)

A-luokan tiimi!